Kuinka onnellinen saa olla?

Viime aikoina on ollu todella onnellinen ja onnekas olo. Koti on ihana ja kaikkea sitä mitä aina olen toivonutkin, lapset on ihania, mies on aina välillä ihana, töissä on kaikki hyvin ja sieläkin on niin kivoja työkavereita ja työ on palkitsevaa vaikka en ehkä koskaan osannu kuvitellakkaan tekeväni sellaista mitä nyt teen (niin että terveisiä vaan niille muutamille jotka täälä käy, just teitä tarkoitan!)... Kaikki on vaan loksahtanu paikoilleen ja se lopputtomalta tuntunut odotus on viimeinkin loppunut... Nyt joku varmaan ajatelee, että lopeta jo! Ja niinhän se on, että ne palat heiluu, vaihtaa paikkaa ja muuttaa muotoaan ihan varmasti jossain vaiheessa, mutta nyt nautin vain tästä hetkestä niin jaksan sitten ne huonommatkin hetken kahlata läpi ja onhan niitä tässä ollutkin...
Olohuoneen ikkunat sai uudet verhot, koska mitkään vanhoista ei siihen sopinut. No en tiedä oliko sekään nyt sitten niin harminpaikka loppuviimein, koska nyt sielä roikkuu ihanat pellavaiset verhot korostettuna neulotuilla viireillä. Viirit oli vähä aikaa sitten tosi suosittuja ja onhan ne vieläkin, mutta ei ehkä niin voimakkaasti. Muhun iski joku ihme viirikuume! Nyt mä laittaisin vain joka paikkaan viirejä viirin perään, ja niin oonki tehny... Puutyökurssilla tuhosin yhden mäntylevypalan sahaten sen viireiksi ja maalilla ja hamahelmillä siitä tuli erikoinen tervetuloa kyltti. Emalityökurssillakin hoksasin, että korviksetkin voi olla viirit tai sitten muodikkaan geometriset kolmiot, se on ihan ittestä kiinni kuinka ne haluaa ajatella :D

 

Ihanaa pääsiäistä teille kaikille sielä ruudun toisella puolella!

Emalikurssilla

Viimeaikoina on ollut aikamoista hässäkkää... Muutto, synttärit, vieraita ja vielä töissäkin on ollut vähän kiireitä. Blogia olen kyllä ajatellut, mutta energia ei vain ole riittänyt päivittämiseen.
Perjantaina sain kuitenkin nauttia ihanasta välipalasta kera hyvän ystävän kun käytiin syömässä uudessa ravintolassa ennen emalikurssia. Mahat täynnä suunattiin kursille taivuttelemaan kuparinpalasia emalointia varten. Alkuvalmistelut otti niin paljon aikaa, että päästiin vasta lauantai aamulla "tositoimiin" ja voin kyllä sanoa, että jäin koukkuun!  Koskaan aikaisemmin en ollu kokeillu emalointia ja muutenkaan en oo ollu kursseilla, jossa tehdään koruja. Odotin, että emalointi olisi ollut hankalampaa, mutta ei se oikeastaan ollut. Ensi kerralla teen varmasti lisää korviksia ja muutaman silmukkamerkinkin voisi väsätä...

Leikatut, hiotut ja pestyt palaset valmiina emalointiin

Meidän korvikset on valmiina menenään uuniin

Korvikset jäähtymässä

 

 

Ja ta-daa! Valmiit korvikset!

Terveisiä uudesta kodista!

Kauan odotettu hetki koitti ja päästiin muuttamaan uuteen kotiin ja sen muuttamisen kanssa on sitten tullutkin puuhailtua viime aikoina. Uskomatonta kuinka paljon sitä tavaraa onkaan ja sen kaiken paikoilleen saamisessa vasta onkin hommaa! Kaikesta huolimatta olo on niin onnellinen ja nyt viimeinkin saan kaikki käsityötavarat samaan paikkaan ja niille on paikka, jossa niillä voi tehdä ja luoda.
Pikkuhiljaa alkaa tulla ideoita uusista jutuista mitä voisi tehdä ja aika pitkälti ne liittyy sisustamiseen ja taidelankoihin.

Alla on muutama kuva vanhoista jutuista uudessa kodissa ja on sielä muutama uusikin juttu...

Paperinarusta tehty ryijy on kulkenut monen kodin seinällä ja vieläkin se löysi paikkansa

Kesällä ostettu puinen teksti pääsi koristamaan uutta työpistettä

 "Pajunkissa"lankaa ja keltainen rusetti on itse kehrättyä lankaa

Lampun varjostin sai uuden neulotun pinnan päälleen

Tämä vanha juttu on ihan erinäköinen uudessa kodissa