Kuinka onnellinen saa olla?

Viime aikoina on ollu todella onnellinen ja onnekas olo. Koti on ihana ja kaikkea sitä mitä aina olen toivonutkin, lapset on ihania, mies on aina välillä ihana, töissä on kaikki hyvin ja sieläkin on niin kivoja työkavereita ja työ on palkitsevaa vaikka en ehkä koskaan osannu kuvitellakkaan tekeväni sellaista mitä nyt teen (niin että terveisiä vaan niille muutamille jotka täälä käy, just teitä tarkoitan!)... Kaikki on vaan loksahtanu paikoilleen ja se lopputtomalta tuntunut odotus on viimeinkin loppunut... Nyt joku varmaan ajatelee, että lopeta jo! Ja niinhän se on, että ne palat heiluu, vaihtaa paikkaa ja muuttaa muotoaan ihan varmasti jossain vaiheessa, mutta nyt nautin vain tästä hetkestä niin jaksan sitten ne huonommatkin hetken kahlata läpi ja onhan niitä tässä ollutkin...
Olohuoneen ikkunat sai uudet verhot, koska mitkään vanhoista ei siihen sopinut. No en tiedä oliko sekään nyt sitten niin harminpaikka loppuviimein, koska nyt sielä roikkuu ihanat pellavaiset verhot korostettuna neulotuilla viireillä. Viirit oli vähä aikaa sitten tosi suosittuja ja onhan ne vieläkin, mutta ei ehkä niin voimakkaasti. Muhun iski joku ihme viirikuume! Nyt mä laittaisin vain joka paikkaan viirejä viirin perään, ja niin oonki tehny... Puutyökurssilla tuhosin yhden mäntylevypalan sahaten sen viireiksi ja maalilla ja hamahelmillä siitä tuli erikoinen tervetuloa kyltti. Emalityökurssillakin hoksasin, että korviksetkin voi olla viirit tai sitten muodikkaan geometriset kolmiot, se on ihan ittestä kiinni kuinka ne haluaa ajatella :D

 

Ihanaa pääsiäistä teille kaikille sielä ruudun toisella puolella!