Paikka piirrustuksille

Mikään uus juttuhan ei oo lankaa kieputtaa naulojen ympärille. Muistan nimittäin nähneeni mummolassa sellaisen taulun, jossa oli hohtavia lankoja kieputettu naulojen ympärille kukan muotoon. Taulu oli kiehtova ja kaunis, koska muistan myös kuinka mumma sanoi ettei siihen saa koskea koska langat voi irrota...Niin, että sitä oli sitten pitänyt mennä tutkimaan lähempää ja vieläkin tunnen sen tunteen sormissa, kuinka kireiltä ne kaikki langat tuntuivat. Pitäis oikeen kysyä, että kuka sen taulun oli tehnyt ja mahtaako enää olla olemassakaan. Mumma on taitava ja voi hyvinkin olla, että on sen itse aikoinaan tehnyt. Ei sellaiset taulut kyllä enään ainakaan meidän sisustukseen sopisi, mutta periaate on kehittämisen arvoinen. Kehiteltyä tekniikkaa onkin näkynyt paljon joka puolella ja niistä inspiroituneena kieputin poikien huoneen seinälle "ilmoitustaulun". Muutama ylimääräinen naulanreikä tuli kun hain oikeaa muotoa, mutta niinkuin niin usein ennenkin symmetriset muodot kiehtoo ja niin se oli tässäkin, se kun on vaikeampaa saada kaunis epäsymmetrinen muoto.

Lankana käytin itse kehrättyä villalankaa ja niin pieniä nauloja kuin vain löysin. Puiset pyykkipojat on nyt vielä puunvärisiä ja varmaankin jätänkin ne niin, yllättävän hyvin ne sopi tuohon kokonaisuuteen. Mulle tuo kehrätty paksu lanka on korvannut melkein kokonaan kaikki satiini- ja puuvillanauhat, joita ennen olisin käyttänyt, nyt en voi enää kuvitellakkaan käyttäväni niitä... mä vaan odotan, koska mies mainitsee jotain siitä, että kaikki paikat on sisustettu erilaisilla langoilla... vielä ei oo kuulunut mitään vaikka niitä alkaa jo pikkuhiljaa olla sielä sun täälä... Taitaa olla joku pahemmanluokan kehrääjäntauti iskemässä, koska joka kerta kun noita lankoja käytän ne kiehtoo mua entistä enemmän!

Koska on valmista!?

Muistatteko sen olon lapsena kun odotti jotain tosi kovaa ja kokoajan piti kysyä "koska on valmista", "Joko se on valmis" ... Mulla on nyt kyllä just sellanen olo! Mua niin jännittää mitä mun savitöistä tulee kun ne on poltettu ja lasitettu, pysyykö ehjänä vai tuleeko takas kassillinen räjähtäneitä kippoja. Ainakin viikko pitää vielä odottaa ennenkö niistä voi kuulla jotakin.

Kävin tälläviikolla hakemassa postista tosi mahtavan virkkauskirjan: Molla Millsin Virk kuri, mä vaan odotan että pääsen kokeilemaan ohjeita ja varsinkin virkattu kettinki ja geometriset muodot kiehtoivat tosi paljon. Piristävän persoonallinen ja tämän kirjan selattua voi vaan todeta, että virkkaus ei todellakaan ole mitään mummojen touhua!

Postin jonossa silmiin osui nämä kynttilät ja kynttiläkippo, ja voi niin ihanat!Sopis niin hyvin tälläselle lankojen perään olevalle, mutta mä en vaan ikinä malttais niitä polttaa niin jätin ostamatta, mutta kuvat oli pakko napata! Ei ehkä erotu niin hyvin tuo pinnan kuvio, mutta noissa ylimmäisissä on palmikkoneule pinta, keskimmäisessä kuvassa on lankakerä kynttilä ja viimeisessä ne kynttiläkipot.

 

 

 

 

Issikoita, savea ja mukavaa oloa

Lauantai aamulla lähdettiin tyttöporukalla Lapuan Karhunmäkeen Issikkatallille 2 tunnin maastovaellukselle islannin hevosten kanssa. Ilma oli ihan hyvä ja seura mahtavaa! Naurettiin ja nautittin raikkaasta ulkoilmasta kilttien hevosten selässä. Kiitos vielä tytöt ihansata matkaseurasta ja pian taas uudestaan ;)

Hevosilla on lännensatulat

En tiedä sainko raittiinilman myrkytyksen tai jotain kohtalon ivaa oli kun sunnuntaina oli hövelö olo ja oikeen mikään ei sujunut ja kaikkea huvitti tehdä mutta mikään ei onnistunut, niin ärsyttävää!. Totaalisesti menetin hermot kahvispussiaskarteluun ja päätin että en enää koske niihin ennekö täytän 40 vuotta!... Niin ja se kohtalon iva oli se, että sunnuntaina oli taidon päivä ja olo oli niin taitamaton!

Maanantai aamuna oli vielä rippeita taitatamattomuudesta ilmassa ja ajattelin jo, että mitä tästäkin taas tulee kunnes sain iloisen ja odotetun, mutta hämmentävän ja vähän pelottavankin uutisen töistä, mutta siitä sitten enemmän myöhemmin ;)

Niin ja juuri silloin kun tuntuu ettei mikään tätä päivää enää pelasta tulee sähköpostiin kutsu savikurssille joka on vieläpä samana päivänä! Ihana mies lupautui hoitamaan lapsia ja pääsin kokeilemaan saven "muovaamista". Ihanaa oli ja hyvin taittui tuo toinen kotimainen kielikin vaikka sitä ei aina uskokkaan ittestänsä (Kiitos Strömsö vuosien kielikylvystä!), pitäis vaan enemmän uskaltaa puhua ja hypätä pois omalta mukavuusalueelta. Aivan mahtavaa antaa käsien muovata klöntistä jotain jolla on käyttötarkoitus ja jotain uniikkia oli se sitten kaunista tai ihan siedettävää...

Kynntiläkippojako?

Lankakerän oma kuppi

noh.... savea jäi vielä ja jotain siitä piti vääntää....

Pitsiliinojen uusiokäyttöä

Saviastiat jäi ateljeehen kuivumaan ja odottamaan valkoista lasitusta, saa nähdä kuinka ne kestää uunin ja miltä ne näyttää valkoisena!

Joku tykkää toinen ei!

Niinku jo aikasemmin oon kertonut on nuo taidelangat vieny aivan täysin mennessään. Innostus lähti tästä blogista, jonka taisin löytää Youtuben kautta kun selailin kehräykseen liittyviä videoita. Ennen tätä blogia en tiennyt, että tällästä vois kukaan itse tehdäkkään.... Toki kaupat on pullollaan efektilankoja ja muita erikoisuuksia, mutta aika harvoin niistä on löytyi mitään mieluisaa tai mitään tätä vastaavaa!
Arvaan vaan, että on myös iso joukko ihmisiä jotka ei näistä tykkää tai "ymmärrä näiden päälle" ja olkoon niin, ei pelkoa en alkaa käännyttämään ketään pois Novitan langoista!
Välineet ja taidot kun on mitä on niin ihan tuosta vaan ei näitä lankoja saa aikaseksi, vanha rukkirouva jonka ostin silloin aikasemmin ei suostu päästämään läpi mitään seiska veljeä paksumpaa, ja se lanka on näissä puuhissa todella ohutta, vähänkin on ylikierrettä langassa niin homma stoppaa siihen! Säälin vanhaa rouvaa kyllä sinänsä kun joutuu vahoilla päivillänsä vielä tälläistäkin kokemaan! Ennen se kehräys ei todellakaan ollut mikään kiva harrastus vaan jotkut sitä oikeasti joutui pakosta tekemään muiden kotitöiden ohella ja lopputuloksen piti olla ohutta ja priimaa. Vanhan rouvan rinnalla käytin tätä puutöissä tekemääni rukkia joka on ihan omaa luokkaansa, sillä saa kehrättyä vaikka sormenpaksusta lankaa jos siltä tuntuu, mutta tekniikka on taas sitte ihan eri. Välillä tuntuu että pitäis olla kolme kättä, jotta homma sujuis jouhevasti, ja sitte ku sujuu niin rukkia pyörittävä lanka hyppää pois paikoiltansa ja homma pitää pysäyttää ja säätää osat paikoillensa. Joskus sitä kyllä miettii, että minkä ihmeen takia sitä pitää itteänsä tälläsellä kiduttaa, mutta sitten kun se valmis lopputulos on kädessä on kaikki se tuska unohtunuy ja on vaan niin ilonen, että on saanut jotain sellasta aikaiseksi.

 

Valkoisen langan tein niin, että kehräsin valkoisen puuvillalangan ympärille valkoista Novitan hahtuvaa ja sen jälkeen tasapainoitin langan laittamalla sen kaksin kerroin. Lopuksi lisäsin helmet jotka oli pujotettu puuvillankaan. Toivottavasti ees joku  ymmärsi suurinpiirtein mitä tein... laitan videoita näiden tekemisestä kun vaan saan palkattua jonkun hyvän kuvaajaan :D (tarttis olla joku jolla on piiiitkä pinna)