Blogissa on tovin ollut hiljaista kun ei vaan millään oo ollut energiaa kirjoittaa eikä oikeen oo huvittanut tehdäkkään mitään. Alku syksyn oon marissu, että mitä mä tekisin kun mikään ei oo tuntunut hyvältä, mutta jotaki olis tehny mieli tehdä. Sysksyn viileys ja mielen rauhoittuminen on nyt kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja viimeinkin sain aikaseksi jotakin.
Alakerran vessa on mun valtakunta ja sen sisustaminen kivaksi on ollut kauan haaveena. Siinä vaiheessa kun tartuin poikien katuliituun ja alkasin piirtämään vessan valkosiin seiniin tuntui kyllä siltä kuin että koska joku tulee sanomaan AI, JAI Johanna, ei tollasta tehdä! Ihme kyllä ei kukaan tullut sanomaan mitään, ei edes mies vaikka vilkaisikin ohimennessään mun hääräämistä vessassa. Kun sain "taideteoksen" valmiiksi kattelin sitä muutaman päivän ja varmistin, että joo-o linjat on hyvät ja voin siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Ostin muutaman pussillisen pienimpiä nauloja mitä kaupasta löytyi ja aloin vasaroida niitä seinään katuliidun jälkiä noudatellen. Tässä vaiheessa iski pieni ajatus, että mitä jos tästä ei tuu sittekkään hyvä... Mutta siinä vaiheessa kun olin saanut ensimmäisen langan pujoteltua lankojen ympärille olin vakuuttunut, että tästä tulee hyvä! Eli tein sitten puun vessan nurkkaan ja vielä pöntön pöntön päälle (ha-ha-haa! tästä taideteoksesta on jo muutaman kanssa väännetty vitsiä ja parhaimmat huudattajat ei oo vielä tätä edes nähny!) Jos tykkäis helposta elämästä olis varmaankin tilannu valmiin tarran seinään ja vessa olis yhdessä illassa saanu uuden ilmeen, mutta meillä ei sellasta elämä oo sisustuksen eikä oikeen minkään muunkaan asian kanssa...
Ja kun ny vauhtiin pääsi piti niille kukkaruukuillekkin tehdä rusetit kylkeen, vaikka olis ne varmaan ilmankin pärjänny, mutta nyt kaikki sopii hyvin yhteen.
On muuten kumma kun kesällä ei huvita paljo kukkia hoitaa ja laittaa, mutta syksyllä taas sitäkin enemmän! Ensimmäinen erä on nyt ruukuissa ja ihan varmana käyn vielä hakemassa muutaman lisää, kunhan keksin paikan mihin niitä laittaa.
