Mun mumma, nyt jo edesmennyt oli todella taitava käsillä tekijä. Huomaan usein samoja piirteitä itsessäni kuin mitä hänessä oli aikanaan, tumma, pitkä, vanttera, hersyävä ja kauas kantava nauru. Mumma oli persoonallinen tapaus niin hyvässä ja pahassa ja myös sen olen itsestäni huomannut. Viikonloppuna sain mumman tekemät matot lattialle ja niillä on niin mukava kulkea, varsinkin kun mieleen putkahtaa muistoja lapsuudesta. Kesän aikana sain myös muutamia mumman virkkaamia pitsiliinoja ja käsin kirjottuja kankaita. Osa niistä on jo löytänyt paikkansa ja osa vielä odottaa oikeaa paikkaa. Alla on vain murto-osa siitä mitä mumma aikanaan teki ja näitä hypistellessä ei voi kuin ihastella sitä tasaista ja virheetöntä jäkeä.
Kaikkea ei voi kaupasta ostaa, ei vaikka kuinka kiertelisi... Esine, tavara, matto, saa aivan uuden merkityksen kun sillä on historia ja sen tekemiseen joku on kuluttanut aikaa ja vaivaa saadakseen aikaiseksi jotain kaunista. Nykyajan sisustusohjelmat ihannoivat design huonekaluja, valkoista ja pelkistettyä, mutta onneksi joukkoon mahtuu myös muitakin kuten Strömsö. Voiko olla sattumaa, että me muutettiin aivan Strömsön läheisyyteen...
Niin ja tuo sydänmuki, siitä mä oon pikkutyttönä juonu jaffaa mumman pirttipöydän ääressä... Silloin vaan Arabia ei sanonu yhtään mitään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti