Muistan hämärästi kuinka mumma istui takan vieressä ja virkkasi mattoa. Matto oli jo niin suuri, että se valui mumman sylistä lattialle asti. Muistan myös sen kun mumma haki muovinaru kudetta lisää mattoon. En päässyt kauppaan mukaan vaan odotin autossa isän kanssa. Kun mumma tuli takaisin autoon oli kasvoilla leveä hymy ja samalla mumma vielä kurkkasi pussiin ja vielä kerran ihasteli ostoksiaan. Nykyään ymmärrän nyt jo edesmenneen mumman iloa tuona hetkenä: )
Vanhempieni luona on yksi mumman virkkaama iso matto ja se on tehty juuri tästä muovinaru kuteesta. Kauan aikaa ihastelin mattoa ja tuumailin kuinka ihmeessä mumma sen on virkannu. Malli on mahtava ja päätinkin sitten kesäloman aikana yrittää virkata saman tyyppisen maton. Harmi vain kun mumma ei ole täälä enään maton salaisuutta kertomassa...
Äitini on kova virkkaamaan ja kun hän löytää mieleisensä mallin jostain lehdestä niin sitten tekee näkemästään kuvasta itselleen mallikappleen, hän kun ei osaa tulkita virkkausohjeita. Ei muuta kuin samalla tyylillä itselle tekemään mallivirkkausta. Ennen mallit kulki vissiin kylittäin ja suvuttain, tee tästä teidän suvun malli :)
VastaaPoista-Iiris-
Hei en ookkaan tienny, että ne on menny ennen noin : ) Pääsin vähä jyvälle tosta tekniikasta ja mä luulen että saan matonki valmiiks ennenkö kesäloma loppuu. Sitä vaan pitää tehä lattialla istuen että näen kokoajan miten se laskeutuu. Ei mikään maailman paras työskentely asento :D
VastaaPoista