Tiedättekö niitä päiviä kun heti aamusta vaan tietää, että tästä päivästä pitää vaan selvitä ja minimoida mahdolliset epäonnistumiset... Tänään oli just sellanen päivä! Aamulla yritin löytää sopivaa päälle pantavaa, mikään ei tuntunut hyvältä ja kaikki tuntui niin kulahtaneelta tai sitte liian hienolta arki päivään, vaihdoin varmaan 5 kertaa vaatteet ja lopulta päädyin ihan ok vaatteisiin. No seuraavkasi kaadoin mehukeittoa mehun sekaan ja unohdin päiväkirjan kotia (päiväkirja= kirja jossa on kaikkia työjuttuja, joka päivä mukana töissä). Päiväkirja piti hakea, koska en vaan osaa olla ilman sitä töissä ja siinä sitten ajeltiin aamulla ylimääränen kurvi ja haettiin kotoa päiväkirja. Aamu meni töissä ihan ok ja päiväkin, mutta sitten sain muistutuksen iltapäivällä, että olen vain ihminen en kone ja teen joskus virheitä vaikka kuinka pyrkisin täydellisyyteen! Tekee vaan hyvää saada välillä näpeille niin pysyy nöyryys työtä kohtaan kohdillaan. Vaikkakin se joka ikinen kerta ottaa päähän!
Nöyränä naisena marssin hakemaan savitöitä pajalta jossa olin niitä tekemässä ja kurkattuani pussiin en ollut todellakaan tyytyväinen! Mä halusin täydellisen valkoista pintaa enkä mitään laikukasta, josta kaiken lisäksi näkyi savi läpi! Niin ärsyttävää!!!! Hetken marmatin työkaverille joka kuunteli kärsivällisesti ja pikkuhiljaa alkas se päivä taas paistaa tähän risukasaan ja näin savikipotkin aivan uudessa valossa, ja nimenomaan valossa!
 |
| Näistä tuli ihanat kynttiläkipot |
 |
| Olisin halunnut peittävämmän värin tähän |
 |
| Kyltti on ihan kummallisen kirjava ja aivan selvästi joku tippa on pudonnut reunaan |
 |
| Tämä on ihana! |
 |
| Jos oikeen siristää silmiä ei näe tuota savea... mutta sentis tuo reikä piti paikkansa ja kippo toimii niin kuin ajattelinkin |
Naapureillekkin piti näyttää minkälainen emäntä tässä talossa asuu ja niinpä ripustin sammaleesta ja risuista väsätyn kranssin takapihan ovenpieleen. Teemana oli mikäs muukaan kuin lankakerä!
Niin eikä ees tullu täydellisen pyöreä, kun risut ei suostunut taipumaan mun tahtoon vaikka kuinka väänsin, luonto 1 Johanna 0...
Tiedän tuollaiset päivät ...välillä liiankin hyvin :) Onneksi yleensä jokaisesta päivästä löytyy kuitenkin jotain positiivistakin. Sinulle on blogissani tunnustus. Käy kurkkaamassa! -Sini-
VastaaPoista