Kiitos viimeisestä! Voi kuinka olinkaan kaivannut sinua! Oli ihanaa tuntea se tunne kuinka pehmeä villalanka kulkee sormien välistä, innostus ajaa väsymyksen tiehensä ja mielessä pyörii uusia ideoita joita haluaa toteuttaa heti. Kietoessani hahtuvaa kynttelikön ympärille huomasin hymyileväni vain silkasta onnesta...
Isäni tekemä kynttelikkö sai siis näin uuden ilmeen ja sopii täydellisesti takan eteen ja mikä olisikaan ihanampaa kuin kynttilänvalo pimenevissä kesäilloissa.
Kotini muuttui juuri entistä kodikkaammaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti